torstai 22. tammikuuta 2015

MINÄ RAKASTAN...


Villakoiria
Imuroimista
Tiskaamista
Koivuja
Tupakan hajua
Sukeltelua
ylikypsiä banaaneja
Kultaketjuja
Mustia vaatteita
Rebeccaa
Kalliota
Roskien viemistä
Siivoamista
Joutsenia
Kalastamista
Telttailua
Metsissä samoilua
Loimulohta
Muovailua
 Uutta mustaa asfalttia
Kesän liian kuumia päiviä
Meressä umista
Nuotioita
Lunta
Mekkoja
koiran ulkoiluttamista
Mökkeilyä
Miesten deodorantteja
Hampaiden pesemistä sähköhammasharjalla
Jared Letoa
 Pieniä kahviloita joissa voi tarkkailla muita
Helsinkiä
Afrikkalaista ruokaa
Suomiräppiä
Marilyn monroeta
Vahvoja feministi naisia
Hai-saappaita
Pyöräilyä
Ystäviä
Naamiaisia
Eino Leinon runoja
Vastakeitetyn kahvin tuoksua
Kissoja
Teetä
Puolukkamehua
Piirtämistä
Oravia
Maalaamista
Mirjoittamista
Korkeasaarta
Valokuvaamista
Antiikisia käyttötavaroita
Musiikkia
Laulamista
Hameita
Sea Lifea
Ruisleipää
Ruusuja

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Keksimällä keksit naisesi, siihen vaan mun naaman liimasit.

Tällaisia kysymyksiä herää ihmisten mieleen kun puhutaan sukupuolettomuudesta. Olenhan minä biologisesti syntynyt naiseksi, mutta en identifoi itseäni kumpaankaan sukupuoleen. Paljon tulee myö kysymyksiä, että olenko lesbo tai onko mulla syöpä kun ei ole hiuksia. Ei, en ole lesbo ja ei, minulla ei ole syöpää. 13-vuotiaana leikkasin hiukseni ensimmäisen kerran pois ja nyt vihdoin päätin tehdä sen lopullisesti muiden mielipiteistä piittaamatta. Silloin kun ensimmäisen kerran ajoin hiukseni pois, ikäiseni tytöt ja pojat haukkuivat lesboksi. Ei kukaan itsestään epävarma varhaisteini halua kuulla haukkuja ulkonäöstään. Nykyään haukut menee suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mulla on ollut jonkunasteinen identiteettikriisi näihin viimepäiviin asti, kun olen aina uskonut siihen että joudun ikuiseen kadotukseen "syntieni" takia. En ole hetero, enkä myöskään koe olevani nainen. Siinä on jo syntejä kerrakseen niin paljon, että taivaspaikkaa en tuskin ansaitse. Vihdoin voin kuitenkin hyvällä omallatunnolla sanoa, että olen ateisti enkä enää pelkää joutuvani helvettiin. On ollut todella vaikeaa sisäistää se, että en mahdukkaan siihen muottiin minkä kristinusko vaatii.

Vuosia syytin itseäni siitä, että en löytänyt hyvää oloa jumalasta. Kaikki tämä aiheutti päihderiippuvuuden ja niin suuren itseinhon, että olin valmis tappamaan itseni. Tänään 21.1.2015 sanon tän, OLEN VIHDOIN SE IHMINEN MITÄ OLEN AINA HALUNNUT OLLA!




lauantai 17. tammikuuta 2015

Katkolta palannut

Eikö se ookkin niin, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Mä en tiedä onko tää teistä hyvä vai huono asia, mutta mä olen täällä taas jakamassa teille mun arkipäivän kivoja juttuja. Varmaan mietittekin, että missä mä oon ollut? Jos nyt on ihan pakko vastata, niin aika syvällä itsesäälin pimeimmissä sopukoissa. Teki todellakin hermoille hyvää pitää tauko blogista ja vlogaamisesta. 
 Tällä hetkellä istun hullujenhuoneella ja mulla on tosi söpösti sisustettu huone. Ei tää toki ois sisustettu jos äiti ei olis raahannut mun kämpästä seinäkangasta ja tuonut mulle ruusuja seinälle roikkumaan. Mä oon aina vihannut sairaaloita ja varsinkin osastoja. Syy siihen on varmaan se, että pari kertaa nuorempana on ensihoitajat tullut omasta huoneesta hakemaan. Nyt oon täällä ihan vapaasta tahdosta ja olo on tosi rauhaisa. Yks juttu kyl vähän pelottaa, et häiriintyykö mun kanssaeläjät siitä kun laulan täällä täysiä päivät pitkät. Toisaalta mun lauluääni ei oo mihinkään variksen rääkymiseen verrattavaa, niin miksipä kukaan valittaisi.
Kymmenen päivää sitten tein aika suuren elämäntapamuutoksen. Jätin herkut, tupakan ja alkoholin kokonaan pois ja aloin syömään ja liikkumaan säännöllisesti. On paljon elinvoimaisempi olo ja painoa tippunut jo viisi kiloa. Iho on terveen värinen eikä kalpean valkoinen niinkuin aina ennen on ollut ja vartalosta näkee jo selkeän muutoksen parempaan päin.
Kertokaa mulle kommenttiboksiin teidän viikon kohokohta!